Hörhöjen seikkailuja

Tätä pientä kaupunkia ei olla suotta kehuttu keskustelupalstoilla tai oppaissa. Siguldaankin pääsee kätevästi junalla Riiasta, eikä matkan hinta päätä huimaa: 1,81 LTS/hlö, meno-paluu! Maisemat matkalla ei toki ole kummoisia, mutta onpahan vaihtelua Riian kivisille kaduille.

Nopea pyrähdys turisti-infossa auttoi muovaamaan päivän kulkua. Pistäydyimme matkalla leipomon kahvilassa, jonka yhteydessä oli myös ruokaravintola. Siitä suunnaksi puisto, josta puolestaan löytyi talviaikana käytössä oleva laskettelurinne, mäkiautorata ja maailmanpyörä (1,- LTS/hlö). Puiston läpi kuljettuamme päädyimme köysiradan lähtöpaikalle.

Köysirata ei sinänsä ollut mikään kokemus, eurooppalaisittain ehkä jopa hieman pliisu kokemus. Toisessa päässä ollut Krimulda oli varsin minimaalinen "kylä" verrattuna Siguldaa, joka siis sekin itse asiassa pieni paikka. Jos suositella pitäisi, niin ehdottaisin keskittymään enemmänkin Siguldaan.

'Riga this week' tarjosi vinkkinä kävelykierroksen vanhassa kaupungissa karttoineen ja sitä soveltaen siis tutkimusmatkalle. Vanha kaupunki on melkoisen tiivis kokonaisuus, joten mainitut kohteet sijaitsivat suurinpiirtein vieri vieressä. Ja koko vanha kaupunkihan on jo itsessään nähtävyys, ainkain allekirjoittaneen silmä lepäsi ihania vanhoja taloja ja kujia katsellessa!

St. Peter's Church oli ehkä vähän pettymys, vaikkakin tornista olikin huikeat näkymät. Kirkossa oli käynnissä jonkin sortin restaurointi, eikä itse kirkossa päässyt juuri kulkemaan. Maisemia lintuperspektiivistä kannattaa ihailla myös Reva Hotel Latvijasta, varsinkin illan hämärtyessä tai pimeällä on mukava istuskella 26. kerroksessa drinksua siemaillen =:o)

Miehitysmuseo oli juuri niin mielenkiintoinen kuin olimme kuulleetkin. Esillä oli paljon mielenkiintoisia esineitä, valokuvia ja tekstejä, joten kiireessä sinne on turha mennä. Itselle alkoi oikeastaan vastaan siellä piirtyä todeksi se, minkälaisen jyrän alla latvialaiset ovat aikojen saatossa olleet; milloin kukakin käynyt kokeilemassa onneaan mahtipontisine ajatuksineen. Pisti jälleen kerran miettimään, kuinka tyytyväisiä saamme olla sinnikkäiden sotilaidemme panoksesta itsenäisen maamme puolesta!

Konventa Seta oli kiva kokonaisuus. Pienet kujat ja hyvässä kunnossa olevat rakennukset tarjosivat silmänruokaa.

Filharmonian aukio oli mukava "välilaskupaikka" lukuisine terasseineen; jokainen löysi varmasti itselleen sopivan paikan niin nälän kuin janonkin tyydyttämiseen. Tuulisella säällä toki pienemmiltä kujilta löytyy suojaisempia paikkoja, mutta jos haluaa katsella katujen ihmisvilinää, tämä lienee yksi parhaimmista paikoista.

Ei pidä unohtaa myöskään toria ja 'zeppeliini-halleja'; sieltä jos mistä löytää vaikka mitä ja vaikka ei ostopuuhissa olisikaan, kannattaa käydä kuitenkin, ehdottomasti, jo pelkän tunnelman takia!

Koska reissumme ensimmäinen päivä sattui maanantaille ja niin museot kuin kirkotkin pitivät ovensa tiukasti kiinni, päätimme lähteä pyörähtämään Jurmalassa. Kelikin oli ihan OK, joten ei kun rautatieasemalla ja lippuja ostamaan. Kalliiksi ei julkisten käyttöä voi moittia: menopaluu Jurmalaan 1,25 latia!

Turistikausi oli loppunut, joten saimme kuljeskella varsin rauhassa Majorissa pääkatua pitkin. Liikkeet ja ravintolat olivat toki auki, joten vaikka varsinaisen nähtävyyden, rannan, jätimmekin katsastamatta, muutama tunti vierähti ihan rattoisasti.

Majapaikastamme Kesälahdelta oli näppärää tehdä päiväretkiä. Kiersimme mm. Puruveden ympäri, ja ensimmäinen etappimme oli Wanha Puhos. Varsin miellyttävä paikka, jossa oli "vanhan hyvän ajan" tunnelma. Seurasimme mm. tukkien uittoa joelta kelkan avulla järvelle ja siitä edelleen hinaajan avulla sahalle. Heh - ei ihan heti tule vastaan moista täällä kaupungissa ;o)

Matkaa jatkoimme Hummovaaraan Juhanantuvalle, jonka matkailuvalteiksi mainostettiin mm. Lönnrotin petäjä. Tulipahan siellä tarvottua pitkin metsiä ja laitumia pällistelemään muinaista uhrikiveäkin...

Kerimäen kautta kun kerran kurvattiin, niin pakkohan se oli taas käydä ihmettelemässä maailman suurinta puukirkkoakin. Muuta ihmeellistä / meitä kiinnostavaa ei siellä sitten ollutkaan ja jatkoimme ruokatauon jälkeen matkaa Punkaharjulle. Ne maisemat jaksavat sykähdyttää aina vaan, vaikka siellä on tullut käytyä kerta jos toinenkin.

Päivän päätteeksi voimme vain todeta, että kyllä Suomi on kaunis maa, ainakin kesällä!

Se, miksi oikeastaan päädyimme lomailemaan Kesälahdelle, johtui pitkälti halusta tutkia Kiteen seutua. Paljon oli asioita muuttunut, mutta lapsuuden muistikuvat johdattivat kuitenkin oikeille poluille. Aluksi kiertelimme keskustaa ja kävimme mm. kirkossa

Matka jatkui pieneen Rokkalan kylään, jossa pääsimme ihmettelemään ja verestelemään muistoja vanhan kyläkoulun pihamaalla.

Aaah...! Kunnon maalaismeininkiä kaupunkilaisille! Mukava mökki Pyhäjärven rannalla maaseudun rauhassa - jes! Juuri tätä tarvitsimme. Keli suosi meitä lähes joka päivä ja pääsimme nautiskelemaan saunomisesta, uimisesta ja veneilystä juuri niin kuin toivoimmekin. Tuvasta oli mukava ihmetellä maailmanmenoa suoraan järvelle avautuvista ikkunoista ja terassilla pääsimme seuraamaan aitiopaikalta sorsapoikueen lentoharjoituksia. Tällaista mökkilomaa voisi harkita myös ensi kesälle =:o)

Otimme vauhtia tämän vuotiselle kesälomareissullemme Lappeenrannasta. Keli oli mitä loistavin ja samalla tuli katsastettua upea hiekkalinna. Satamassa meni siis kaunis kesäilta sujuvasti, vähän jäi harmittamaan alueen huvilaitteiden sulkeminen meille mahdollisimman huonoon aikaan... :o( No, paluumatkalla Kesälahdesta poikkesimme uudestaan Lappeenrannassa ja nyt päästiin jo ajelemaan possujunalla ja "kimiautoilla" ;o)

Kaupungissa, jossa on niin paljon nähtävää kuin Roomassa, voi perinteinen shoppailu jäädä lapsipuolen asemaan... Meitä ei kiinnostanut siihen juuri panostaa, mutta kun kotiinlähdön hetki alkoi lähestyä, niin pakkohan sitä oli jotain tuliaisiksi keksiä. Matkaoppaita selattuamme päädyimme keskittymään Piazza Emanuele II seudulle. Sieltä löytyikin kivasti sitä mitä kaipasimme, kiinnostuksemme oli siis muissa kuin Guccin sun muiden merkkien ökyliikkeissä. Aukion ympäriltä löytyi mm. Oviesen tavaratalo, jossa oli varsin kohtuuhintaisia vaatteita, niin naisille, miehille kuin lapsillekin. Lisäksi löytyi "laatikkomyymälä" MAS, jossa tavaraa riitti! Ajan kanssa varmaan täältäkin olisi tehnyt ties mitä löytöjä, mutta kun alkoi olla jo hieman kiire lähteä kentälle, niin yllättäin keskityimme lastenvaateosastolle ;o) Lisäksi aukion lähellä oli paljon kiinalaisten kauppoja, hintatasosta ja laadusta en osaa sanoa, emme niissä poikenneet.

Myös Terminin asemalla sekä katutasossa että alakerrassa oli liike poikineen, sekä vaatteita että ruokaa ja kaikkea siltä väliltä. Oikeastaan tuli mieleen, että aseman yhteyteen oli pykätty ostari.

Pystyi melkein kuulemaan hevoskärryjen pyörien kolinan ja kavioiden kopseen kun kävelimme pitkin Via Appia Anticaa. Tiehen painuneet urat eivät sopineet nykyajan menopelien jälkeen jättämiksi, vaikka siis kyseistä tietä pitkin liikenne sallitaankin. Paitsi sunnuntaisin, jolloin tie on kävelijöiden ja pyöräiliöjöiden suosiossa. Niin lähellä Rooman keskustaa ja silti tuntui, että oltiin kaukana kaikesta; vain pitkä suora, puiden reunustama tie ja lintujen laulua... Cecilia Metella ei tehnyt juuri vaikutusta, mutta kierros San Sebastianon katakombeissa korjasi asian. Ei ihme, että maanalaisiin käytäviin pääsee tutustumaan vain oppaan johdolla, sen verran sokkeloista ja pimeää siellä, ja käytäviä riitti! Kannattaa ehdottomasti tutustua, jos paikan päälle sattuu! Vinkkinä vielä mainittakoon, että San Giovannilta pääse kätevästi bussilla tien varrelle, ja kun tietä kulkee aikansa, päätyy isommalle tielle, jolta pääsee sitten taas kätevästi bussilla "sivistyksen pariin".

Aikaisin kun lähtee liikkeelle, niin paljon ehtii =:o) Palattuamme Via Appia Anticalta keskustaan, päätimme katsastaa Foro Romanon. Heti päästyämme portista sisään jumiuduimme kaupungin ilmaisen oppaan ryhmään ja vallan mukava opas olikin, jenkkipoika, joka opiskeli Roomassa historiaa. Niinpä saimme mielenkiintoisen tietopaketin alueesta, vaikka lopulta livahdimmekin omia teitämme vielä tutkimaan Mamertiinien vankilla ja sieltä edelleen Piazza del Campidogliolle.

Capitolinin museoon päästyämme alkoi olla takana jo niin paljon historiaa, antiikkia ja raunioita, että museokierroksella keskityimme pääasiassa niihin "pakollisiin". Paikka ei ollut kuitenkaan niin mahdoton pala purtavaksi kuin Vatikaanimuseo. Ja taas oli aika palkita itsensä italialaisella herkulla - pizzalla! Ja niitähän tällä reissulla kului!

Päivän aloitimme tutustumalla Castel Sant'Angeloon. Mukava ja mielenkiintoinen paikka. Ja jälleen kerran maisemat olivat mukavat ylhäältä käsin katsottuna.

Palailimme takaisin kohti hotelliamme poiketen "pakollisia" nähtävyyksiä poimien; Campo dei Fiori, Piazza Navona, Pantheon, Fontana di Trevi, Santa Maria della Concezione... Campo dei Fiorilla ei ollut oikeastaan mitään elämää, tori oli tyhjä ja sitä siivoiltiin eikä reunustavilla terasseillakaan ollut vielä ihmisiä. Torin läheltä löytyi upea jäätelöbaari, joten sikäli ei mennyt tämä linjapisto ollenkaan hukkaan =:o)

Piazza Navona oli positiivinen yllätys. Oli todella mukava kuljeskella siellä rauhassa ja välillä istahtaa tarkkailemaan ohikulkijoita. Fontana di Trevi oli räjähtää liitoksistaan kansanpaljoudesta, joten siellä emme juuri viihtyneet muuta kuin pakollisten valokuvausten ja pienen huilitauon verran. Concezione oli vaikuttava paikka, harmi vain, että kielsivät jyrkästi kuvaamisen :o(

Päivä venyikin taas melko pitkäksi ja kyllä maittoi pizza taas ihanaisella terassilla. Ja muutama olutkin toki =:o)

Yksi Campo dei Fiorin reunalla sijainneista ravintoloista houkutteli asiakkaitaan näin: