Hörhöjen seikkailuja

Kaupungissa, jossa on niin paljon nähtävää kuin Roomassa, voi perinteinen shoppailu jäädä lapsipuolen asemaan... Meitä ei kiinnostanut siihen juuri panostaa, mutta kun kotiinlähdön hetki alkoi lähestyä, niin pakkohan sitä oli jotain tuliaisiksi keksiä. Matkaoppaita selattuamme päädyimme keskittymään Piazza Emanuele II seudulle. Sieltä löytyikin kivasti sitä mitä kaipasimme, kiinnostuksemme oli siis muissa kuin Guccin sun muiden merkkien ökyliikkeissä. Aukion ympäriltä löytyi mm. Oviesen tavaratalo, jossa oli varsin kohtuuhintaisia vaatteita, niin naisille, miehille kuin lapsillekin. Lisäksi löytyi "laatikkomyymälä" MAS, jossa tavaraa riitti! Ajan kanssa varmaan täältäkin olisi tehnyt ties mitä löytöjä, mutta kun alkoi olla jo hieman kiire lähteä kentälle, niin yllättäin keskityimme lastenvaateosastolle ;o) Lisäksi aukion lähellä oli paljon kiinalaisten kauppoja, hintatasosta ja laadusta en osaa sanoa, emme niissä poikenneet.

Myös Terminin asemalla sekä katutasossa että alakerrassa oli liike poikineen, sekä vaatteita että ruokaa ja kaikkea siltä väliltä. Oikeastaan tuli mieleen, että aseman yhteyteen oli pykätty ostari.

Pystyi melkein kuulemaan hevoskärryjen pyörien kolinan ja kavioiden kopseen kun kävelimme pitkin Via Appia Anticaa. Tiehen painuneet urat eivät sopineet nykyajan menopelien jälkeen jättämiksi, vaikka siis kyseistä tietä pitkin liikenne sallitaankin. Paitsi sunnuntaisin, jolloin tie on kävelijöiden ja pyöräiliöjöiden suosiossa. Niin lähellä Rooman keskustaa ja silti tuntui, että oltiin kaukana kaikesta; vain pitkä suora, puiden reunustama tie ja lintujen laulua... Cecilia Metella ei tehnyt juuri vaikutusta, mutta kierros San Sebastianon katakombeissa korjasi asian. Ei ihme, että maanalaisiin käytäviin pääsee tutustumaan vain oppaan johdolla, sen verran sokkeloista ja pimeää siellä, ja käytäviä riitti! Kannattaa ehdottomasti tutustua, jos paikan päälle sattuu! Vinkkinä vielä mainittakoon, että San Giovannilta pääse kätevästi bussilla tien varrelle, ja kun tietä kulkee aikansa, päätyy isommalle tielle, jolta pääsee sitten taas kätevästi bussilla "sivistyksen pariin".

Aikaisin kun lähtee liikkeelle, niin paljon ehtii =:o) Palattuamme Via Appia Anticalta keskustaan, päätimme katsastaa Foro Romanon. Heti päästyämme portista sisään jumiuduimme kaupungin ilmaisen oppaan ryhmään ja vallan mukava opas olikin, jenkkipoika, joka opiskeli Roomassa historiaa. Niinpä saimme mielenkiintoisen tietopaketin alueesta, vaikka lopulta livahdimmekin omia teitämme vielä tutkimaan Mamertiinien vankilla ja sieltä edelleen Piazza del Campidogliolle.

Capitolinin museoon päästyämme alkoi olla takana jo niin paljon historiaa, antiikkia ja raunioita, että museokierroksella keskityimme pääasiassa niihin "pakollisiin". Paikka ei ollut kuitenkaan niin mahdoton pala purtavaksi kuin Vatikaanimuseo. Ja taas oli aika palkita itsensä italialaisella herkulla - pizzalla! Ja niitähän tällä reissulla kului!

Päivän aloitimme tutustumalla Castel Sant'Angeloon. Mukava ja mielenkiintoinen paikka. Ja jälleen kerran maisemat olivat mukavat ylhäältä käsin katsottuna.

Palailimme takaisin kohti hotelliamme poiketen "pakollisia" nähtävyyksiä poimien; Campo dei Fiori, Piazza Navona, Pantheon, Fontana di Trevi, Santa Maria della Concezione... Campo dei Fiorilla ei ollut oikeastaan mitään elämää, tori oli tyhjä ja sitä siivoiltiin eikä reunustavilla terasseillakaan ollut vielä ihmisiä. Torin läheltä löytyi upea jäätelöbaari, joten sikäli ei mennyt tämä linjapisto ollenkaan hukkaan =:o)

Piazza Navona oli positiivinen yllätys. Oli todella mukava kuljeskella siellä rauhassa ja välillä istahtaa tarkkailemaan ohikulkijoita. Fontana di Trevi oli räjähtää liitoksistaan kansanpaljoudesta, joten siellä emme juuri viihtyneet muuta kuin pakollisten valokuvausten ja pienen huilitauon verran. Concezione oli vaikuttava paikka, harmi vain, että kielsivät jyrkästi kuvaamisen :o(

Päivä venyikin taas melko pitkäksi ja kyllä maittoi pizza taas ihanaisella terassilla. Ja muutama olutkin toki =:o)

Yksi Campo dei Fiorin reunalla sijainneista ravintoloista houkutteli asiakkaitaan näin:

Jo matkaa suunnitellessamme tuli selväksi, että meidän isukki haluaa viettä 40-vuotispäiväänsä Colosseumilla. Siis sinne. Oli luvannut kahvit klo 15 paikalla olleille, mutta eipä siellä tuttuja näkynyt ;o)

Kaikki on näköjään suurta Roomassa, Colosseum mukaan lukien. Tästäkin kohteesta oli nähty kuvia vaikka kuinka paljon, mutta vasta käynti paikan päällä avitti ymmärtämään, kuinka suuri se oikeasti on. Jos tuo historia olisi kiinnostanut edes vähän enemmän, olisi käynnistä saanut vieläkin enemmän irti... Mutta sitä historiaahan koko Rooma on täynnä, joten Colosseum ei tehnyt siinä(kään) kohtaa poikkeusta!

Kierros Palatinolla oli myös mielenkiintoinen, välillä tosin joutui käyttämään melkoisesti mielikuvistaan, että pystyi hahmottamaan, mitä minkäkin raunion päällä on aikoinaan ollut. Jälleen kerran maisemat olivat huikeat, suuntaan jos toiseenkin. Kannattaa käydä! Ja kannattaa myös ottaa vakavasti vinkit lipun ostamisesta Palatinon "portilta", koska silloin pääsee Colosseumin jonon ohi. Meillä tosin kävi melkoinen mäihä ajankohdan suhteen; Roomassa oli silloin joku kulttuuriviikko ja melkein kaikkiin "turistirysiin" pääsi ilmaiseksi sisälle. Lippu toki täytyi kassalta hakea, mutta lompakkoa ei siis tarvinnut kaivaa. En tiedä, onko tämä vuotuinen juttu ja aina samaan aikaan, mutta ainakin tuo helatorstaiviikko tänä vuonna oli onnepotku köyhälle turistille ;o)

Nämähän oli nähtävä, joten ensimmäinen virallinen lomapäivä vietettiin Vatikaanin tuntumassa. Niin, kirkko ja museo ovat käsittääkseni Vatikaanin rajojen ulkopuolella, joten varsinaista visiittiä Vatikaaniin ei siis onnistuttu suorittamaan. Ja jos oikein olen ymmärtänyt, se ei ihan keltä vaan ja tosta noin vaan onnistukaan.

Kompleksi oli vallan huikea, mutta oikeat mittasuhteet ilmeisesti saivat koko suuruuden tuntumaan melkoisen "normaalilta". Paljon olimme kuvia Pietarin kirkosta nähneet, mutta silti se oli melkoisen vaikuttava kokonaisuus!

Keskustelupalstoilta olin lukenut paljon kirjoituksia kupolin rappusista, ja eipä niistä suotta kirjoitettu! Aina vain kapeammaksi käyvä käytävä kohti huippua jyrkkine portaineen oli melkoista ähellystä, ja vielä reppu selässä. Välillä käytävää joutui kulkemaa vinossa kupolin kaltevuudesta johtuen. Joka askel oli silti vaivan väärtti, ylhäällä avautuivat kerrassaan upeat maisemat! Suosittelen siis lämmöllä muillekin!

Matka alkoi aamuyön tuuheina tunteina bussilla kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Useamman vekkarin avulla tästäkin koetoksesta selvittiin ;o)

Perillä Fiumicinossa löysimme junan kohti keskustaa vaivattomasti. Terminiltä ei ollut kuin muutaman korttelin kävely hotellille, joten olimme alusta alkaen kartalla. Lämmintä pukkasi mukavasti Suomen koleasta keleistä lähteneille turisteille, ja tuskin maltoimme odottaa pääsyä hotellihuoneeseeen, jotta saisimme hieman kesäisempää ylle!

Koska tiesimme aikataulun suhteessa "kylän" nähtävyyksiin olevan totaalisen riittämätön, aloitimme "pakollisten" kohteiden kiertelyn jo heti, jahka nyt ensin olimme saaneet ensimmäiset aidot & oikeat italialaiset pizzat masun täytteeksi. Siispä suunta kohti Piazza di Spagnaa, jalkapelillä ja maisemista nauttien! Paluumatkalla reitille osui onneksi mukavainen terassi =:o)